Talvivaellus 21. - 24.2.2011

Takana on rankka mutta onnistunut talvivaellus. Meillä oli ensin tarkoitus yöpyä puolijoukkueteltassa, mutta kovan pakkasen vuoksi meitä armahdettiin ja majoituimmekin Kiviniemen tilalle, Kolin upeiden maisemien liepeille.
Pakkasta oli parhaimmillaan -30 astetta, mutta se ei menoa haitannut. Saimme lainaan lämpimät saappaat sekä kinttaat Onttolan rajavartiostosta. Kiitos ja kumarrus siis heille.
Jokainen meistä teki hyödyllisiä löytöjä näyttelijäntyötä ajatellen. Mustelmilta ei säästytty, mutta se kuuluu asiaan. Lumikengät saivat kovaa kyytiä tällä reissulla!
Oli mahtavaa heittäytyä Husson rooliin kun sai pomppia lumihangessa ja hullutella niin täysiä kuin sielu sieti! Välillä Husso oli itseään täynnä oleva mielisairas narsisti, välillä taas sydänvikainen vanha eukko.

Pidemmittä puheitta - kuvien pariin.


Neljäntoista hengen kamat..

Kiviniemen tila oli aivan jotain upeata. Ihana hirsimökki!

Kuten kuvasta voi päätellä, meille sattui loistavat ilmat. Pakkanen ei häirinnyt ollenkaan.

Kiviniemen mökkeröinen.

Kohtausharjoituksia metsän keskellä. Kuvassa Jonna (takana), Konsta, Mira ja Miika (alimmaisena)

Tykkylumiset puut muodostivat ympärillemme erilaisia hahmoja.

Välillä lämmiteltiin kodassa nuotion äärellä ja tehtiin ruokaa sekä grillattiin vaahtokarkkeja. 

Tässä meidän kööri. Kuvasta puuttuu ohjaajamme Kaitsu (kameran takana) ja Kirsikka joka ei valitettavasti päässyt reissuun :(.

Tadaa, siinä se on! KAI PAAVILAINEN!!!!

Tässä pari videonpätkää vaellukselta.

 

Terveisin, Henna Carina

Ensimmäinen läpimeno kuvien kera

Eilen oli ensimmäinen läpimeno. Konsalaiset olivat seuraamassa meidän huippusuorituksia (ööh). He sovittivat samalla biisejä näytelmään. Nappasin muutaman kuvan läpimenosta, kylläkin vain alkupäästä, joten läheskään kaikki näyttelijät eivät päässeet linssiludeksi. Myöhemmin pukkaa lisää kuvamateriaalia.

Kuvaus-terkuin, Henna

HALUAN

Haluan pitää pintani pehmeänä, tuntea lapsen nukkaposken ja töitä tehneen käden karheuden.
Tahdon pitää aistini auki, haistaa syksyn kirpeyden ja lumen alta paljastuvan mullan lemun.

En huoli naamiota kasvoilleni, vaikka kaikki näkisivät lävitseni, en aio kasvattaa kuorta, en kilpeä, en panssaria vuosivuodelta paksunevaa.

Haluan säilyttää toivon, lapsellisen unelman ihmisestä, hänen katseestaan ja kosketuksestaan.
Tahdon säilyttää toivon hänen sanattomista sanoistaan. En suostu liukuhihnalle, en putkeen.

Tahdon lentää huipulle, pudota pohjalle, eksyä ja löytää. Tahdon nähdä huikaisevan valon ja läpitunkemattoman pimeyden. Haluan pysyä haavoittuvana. Haluan pysyä haavoittuvana.
(Satu Hassi, Kaj Chydenius)

Löydettiin tämä laulu, kun oltiin ylhäällä laulamassa ja se tuntui sopivan hirmuisen hyvin tähän prosessiin, näyttelijäntyöhön ja Anna Liisan ajatuksiin.
 Kirsikka ja Anna

Lumikenkäilemässä auringonpaisteessa

Kävimme eilen lumikenkäilemässä etsien samalla uutta materiaalia kohtauksiin.
Siitä huolimatta, että varpaat olivat melkoisen jäässä ja lumikengät kolisivat välillä sääriin ja milloin mihinkin, reissu oli älyttömän hauska sekä idearikas. Aurinko antoi energiaa taivaan täydeltä. Tulipahan taas huomattua, että kun on tarpeeksi paljon fyysistä rasitusta, liika yrittäminen jää pois ja suoritus on luonnollinen - ainakin hyvin lähellä luonnollista.
Meille Hussoille ulkoilupäivä oli lottovoitto. Uusia oivalluksia tuli tuutin täydeltä ja hoksasimme kuinka voimme toimia kimpassa. Meitä Hussojahan on siis kolme kipaletta - Janna, Akvile ja minä.

Tänään toimme löydetyt ideat ja kohtaukset sisätiloihin. Kaitsu käski käyttää sitä samaa energiaa mikä meissä jokaisessa vallitsi metsässä. Alussa tuntui, että ei tästä tule mitään - kaikki huutaa päällekkäin ja jokainen puuhastelee omiaan. Sitten vähän rauhoitimme menoa, niin kohtaus parani. Kun Kaitsu otti ohjat käsiinsä, kohtauksesta tuli hyytävän loistava - varsinkin meidän Hussojen näkökulmasta. Tänään oli ensimmäinen kerta, kun me Hussot saimme roolihahmon toimimaan yhdessä. Meillä oli ennen hieman vaikeuksia puhaltaa yhteen hiileen, mutta vaikeuksien kautta voittoon. Nyt on hyvä fiilis, ja odotan innolla, että pääsemme tekemään taas yhdessä!!!

Alla kuvia lumikenkäilystä.

Nyt takaisin opiskelun pariin!
Terkuin, Henna

Anna Liisalla olisi sanottavaa..

Urkan teatterisalissa käy kova tohina ja hiki haisee, kun me näyttelijäopiskelijat 2010-11 työstämme Minna Canthin näytelmää Anna Liisa. Välillä ei meinaa millään onnistua, mutta jokainen meistä neljästätoista opiskelijasta on niin sitkeä sissi, että luovuttaa ei voi. Juttu viedään loppuun asti, tavalla tai toisella - täysillä!
Näytelmää alettiin lähestyä teeman kautta, joka on vastuuttomuus, ja tietenkin sen vastakohta - vastuullisuus.

Anna Liisa tehdään yhteistyössä Joensuun Konservatorion pop-jazz- ja kansanmusiikkilinjan opiskelijoiden kanssa. Näytelmän ohjauksesta vastaa Kai Paavilainen. Mukana soppaa keittämässä ja maustamassa ovat tanssitaiteilija Mira Laakkonen, aikidon opettaja Edi Hirvonen sekä laulupedagogi Teija Kontio.

Ensi-ilta on aprillipäivänä, 1. huhtikuuta 2011 (ja tämä ei sitten ole aprillia).
Tästä päivästä lähtien voitte käydä lukemassa meidän opiskelijoiden eri vaiheita blogistamme. Otamme mielellämme vastaan kommentteja ja mielipiteitä.

Lavasteita, rekvisiittaa ja puvustusta on jo hieman suunniteltu. Kaikki on kuitenkin vielä niin alkutekijöissään, että mitään ei voi tässä vaiheessa lyödä lukkoon 100 %:sti. Alla hieman sitä linjaa, mitä tavoittelemme.

Kohtauksia on alettu työstää. Kaikki on vielä aaaaikamoisen sekavaa, mutta eiköhän asiat aaaaikanaan setviinny. Pienistä palasista rakennellaan, isoja palasia kohti mennään.
Alla muutamia kuvia harjoituksistamme.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin - ja kuviin, Rakkauvella Henna