Enää kaksi keikkaa

Viime viikko meni keikkahommien parissa. Ensimmäinen keikka oli Joensuussa sijaitsevassa Pataluodon koulussa. Katsojat koostuivat ysiluokkalaisista sekä lukiolaisista. Ennen näytöstä mietimme, että kuinkahan moni yläastelainen alkaa pyöriä penkissään tai rupatella kesken näytöksen - no ei kukaan! Niin ne vain kiltisti istuivat koko näytöksen ajan. Ehkä ihan lopussa oli havaittavissa pientä "liikehdintää" penkin pohjalla.
Seuraavana päivänä lähdimme kohti Kälviän kulttuuriopistoa. Opistolla meidät otettiin erittäin lämpimästi vastaan ja katsojia oli paljon. Näytelmästämme oli tykätty, koska positiivisen palautteen määrä oli niin suuri.
Kävimme tutustumassa myös Kokkolan ammattikorkeakouluun esittävän taiteen puolelle, eli teatteri-ilmaisun ohjaajan opintoihin. Illalla kävimme katsomassa erään ohjaajaopiskelijan työn, Rossum's Universal Robots. Siitä suuntasimme koko poppoon kanssa intialaiseen ravintolaan. Ihana reissu kaikin puolin!

Huomenna on keikka Uimaharjussa ja keskiviikkona Joensuun Normaalikoululla. Siinäpä ne sitten olivatkin. Harmi homma. Omasta puolestani olisin ollut valmis vetämään useammankin keikan. No, elämä jatkuu vielä Anna Liisankin jälkeen. Toivotaan että pääsemme lämmittämään näytelmän joskus uudestaan.

Anna Liisan tekemisestä on jäänyt hyvä maku. Ihanaa, kuinka lämmöllä ihmiset ovat ottaneet näytelmämme vastaan. Kiitoksia on tullut monesta eri suunnasta. On kirjoiteltu lehdissä sekä netissä ja kiittämään on tultu ihan kasvotustenkin.

Jälleen päätän jutusteluni muutamaan kuvaan.

Terkuin,
Henna

Lavasteiden rakentelua Pataluodossa.

 Kälviän kulttuuriopisto.

 Ja taas laitellaan lavasteita, tällä kertaa Kälviällä.

Töitä tehdessä tulee nälkä. Silloin pitää suunnata tietty inkkariravintolaan.

Anna Liisassa on onnistuttu!

Ensi-ilta oli ja meni. Enskaria edeltävänä päivänä ollut kenraaliharjoitus oli aika kaoottinen. Me kaikki ajateltiin että no mitähän tästä oikein tulee. Onneksi kuuluu sanonta: karmea kenraali, hyvä ensi-ilta. Näin se meni meilläkin. Enskarissa laitoimme kaikki peliin ja pidimme huolen ettei replojen väliin jää ilmaa eikä esitys jää laahaamaan. Katsomo oli täpösen täynnä ja yleisö lähti esitykseen täysillä mukaan. Saimme positiivisia kommentteja sekä paljon kiitosta. Katsomossa istui myös sanomalehti Karjalaisen teatterikriitikko Sari Sudensalmi. Näytelmä sai hyvät arviot. Ne voi käydä lukemassa oheisen linkin takaa:
http://www.karjalainen.fi/karjalainen/Kulttuuri/kokonaisuus_hallussa_7005410.html
Nyt vain sama energian määrä viimeisiin esityksiin niin hyvää jälkeä tulee!
Esityksiä voisi verrata viiniin. Näytelmä kehittyy viinin tavoin - paranee vanhetessaan. Eli mitä enemmän esityskertoja tulee, sitä laadukkaampi näytelmästä tulee ;).

Hurjaa ajatella että Anna Liisaa on työstetty koko kevään ajan, ja kohta se onkin jo ohitse. Keskiviikosta sunnuntaihin on kotiesityksiä ja ensi viikolla lähdemme kiertueelle. Siinä se sitten onkin.
Tuntuu, että juuri kun alkoi päästä vauhtiin, niin kohta näytelmää ei enää esitetäkään. Surullista. Ei enää muutenkaan kauaa, kun koulu loppuu ja kaikki lähtee omille teilleen. Täytyy siis nauttia viimeisistä hetkistä Väkivahvalaisten kanssa. Paras ryhmä koko elämäni aikana! Kaikki ovat tukeneet toisiaan koko prokkiksen ajan. Jokaisella meistä on ollut vaikeita aikoja. On ollut mummojen ja pappojen menetyksiä, ja muita sydänsuruja. Ketään ei ole jätetty yksin missään vaiheessa. Myös Tiinaa ja Kaitsua tulee ihan hirmuisen kova ikävä. Voi kunpa jokainen ihminen voisi jossain elämänsä vaiheessa tavata heidät.

Henna