Ensi-ilta oli ja meni. Enskaria edeltävänä päivänä ollut kenraaliharjoitus oli aika kaoottinen. Me kaikki ajateltiin että no mitähän tästä oikein tulee. Onneksi kuuluu sanonta: karmea kenraali, hyvä ensi-ilta. Näin se meni meilläkin. Enskarissa laitoimme kaikki peliin ja pidimme huolen ettei replojen väliin jää ilmaa eikä esitys jää laahaamaan. Katsomo oli täpösen täynnä ja yleisö lähti esitykseen täysillä mukaan. Saimme positiivisia kommentteja sekä paljon kiitosta. Katsomossa istui myös sanomalehti Karjalaisen teatterikriitikko Sari Sudensalmi. Näytelmä sai hyvät arviot. Ne voi käydä lukemassa oheisen linkin takaa:
http://www.karjalainen.fi/karjalainen/Kulttuuri/kokonaisuus_hallussa_7005410.html
Nyt vain sama energian määrä viimeisiin esityksiin niin hyvää jälkeä tulee!
Esityksiä voisi verrata viiniin. Näytelmä kehittyy viinin tavoin - paranee vanhetessaan. Eli mitä enemmän esityskertoja tulee, sitä laadukkaampi näytelmästä tulee ;).
Hurjaa ajatella että Anna Liisaa on työstetty koko kevään ajan, ja kohta se onkin jo ohitse. Keskiviikosta sunnuntaihin on kotiesityksiä ja ensi viikolla lähdemme kiertueelle. Siinä se sitten onkin.
Tuntuu, että juuri kun alkoi päästä vauhtiin, niin kohta näytelmää ei enää esitetäkään. Surullista. Ei enää muutenkaan kauaa, kun koulu loppuu ja kaikki lähtee omille teilleen. Täytyy siis nauttia viimeisistä hetkistä Väkivahvalaisten kanssa. Paras ryhmä koko elämäni aikana! Kaikki ovat tukeneet toisiaan koko prokkiksen ajan. Jokaisella meistä on ollut vaikeita aikoja. On ollut mummojen ja pappojen menetyksiä, ja muita sydänsuruja. Ketään ei ole jätetty yksin missään vaiheessa. Myös Tiinaa ja Kaitsua tulee ihan hirmuisen kova ikävä. Voi kunpa jokainen ihminen voisi jossain elämänsä vaiheessa tavata heidät.
Henna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti