Teatteri Väkivahva ja Joensuun Konservatorio
Minna Canth, Anna Liisa
ohjaus ja sovitus Kai Paavilainen
Urkka, Pohjois-Karjalan opisto ja ammattiopisto Niittylahti, Joensuu

perjantai 18. maaliskuuta 2011

3. läpimeno

Tässä läpimenossa oli edelliseen verrattuna jo enemmän asioita kohdallaan, mutta näkyi silti, että töitä riittää vielä paljon seuraavalle kahdelle viikolle. Edellisenä päivänä kävin koko näytelmän läpi ja mietin mitä Hussolle tapahtuu näytelmän aikana. Löysin paljon asioita, mitä olin tähän asti tehnyt ihan väärään suuntaan ja tajusin kohtia, mistä löysinkin aivan uusia ajatuksia. Tuntuu vaan hullulta, että tajusin sellaisia asioita tässä vaiheessa kun ensi-iltaan on kaksi viikkoa. Mutta toisaalta, ei kai niitä ajatuksia olisi voinut löytää jos ei pohjalle olisi tehnyt tähän astisia löytöjä. Kaksi viikkoa tuntuu kuitenkin niin lyhyeltä ajalta siihen nähden, että omasta mielestäni roolityöni on vielä niin kesken. Tämän päivän läpimenossa en kuitenkaan osannut toteuttaa eilen löytämiäni asioita ja ajatuskin oli ihan hakusessa välillä. Miten voikaan olla niin vaikeaa yksinkertaisesti kuunnella toista ja ajatella? Vaikka ajatteleminen tulee ihmiseltä täysin luonnostaan niin miksi se lavalla tuntuu niin monimutkaiselta? Miksi on niin vaikeaa olla vain ihminen ja reagoida kuten normaalistikin, mutta vain roolihenkilön näkökulmasta. Jotenkin siitä kai tekee omassa päässään paljon monimutkaisempaa. Oikeasti pitäisi vaan olla läsnä. Sanasta läsnäolo on muodostunut minulle täysin utopistinen asia. Mistä sen tietää onko läsnä vai ei? Ainakin tunnistaa ne hetket jolloin ei todellakaan ole siinä hetkessä, mutta mistä tietää sen kun oikeasti on? Näistä asioista olemme puhuneet niin paljon tämän vuoden aikana ja ne pyörii mielessä koko ajan: ole läsnä, ajattele, vaikutu! Jotenkin niin yksinkertaiset asiat muuttuvat niin monimutkaisiksi kun miettii toteuttaako niitä itse. On todella vaikeaa tietää kun ei voi nähdä itseään ulkopuolelta. Omassa mielessään sitten alkaa analysoimaan tekemistään ja ahdistuu kun miettii osaanko ja näkyykö minusta mitään vai olenko ihan hatelikossa. Kai se on vaan sitä ahdistusta mikä kuuluu asiaan. Hauskinta on, että vaikka se onkin niin vaikeaa ja paljon joutuu tuskailemaan itsensä kanssa, niin silti tästä kaikesta tykkää niin paljon.

-Janna

Tässä vielä muutamia kuvia harjoituksista!








1 kommentti:

  1. Janna sun vahvuus on ollut lähes alusta asti läsnäolo, joten voit lakata vahtimasta oletko läsnä vai et. Kyllä olet!Tiina

    VastaaPoista