Tänään pyörähti toinen päivä hiihtoloman jälkeen käyntiin lumikenkäilyn merkeissä. Käytiin läheisellä mäellä myllertämässä ja Yle oli mukana kuvaamassa juttua paikallisuutisiin. Muuten olemmekin puvustusryhmän kanssa puuhailleet puvustuksen parissa lähinnä Hussojen mekkoja valmistaen. Ahdistus kasvaa kun tietää ettei aikaa ole enää paljoa ja tuntuu, että otimme hurjan harppauksen taakse päin työssämme. Lomaa edeltävässä läpimenossa huomasimme, ettei siihen astinen idea puvustuksesta ollut toimiva ja nyt tuntuu, että olemmekin taas ihan hukassa siitä mihin suuntaan lähdemme sitä viemään. Mutta niinhän se menee. Puvustuksessa niin kuin näyttelijäntyössä. Olisi todella helppoa jos idea ja puvut olisi valmiita sormia napsauttamalla, mutta se on omanlaisensa prosessi joka syntyy pala kerrallaan ja kokeilemalla. Toimimattomista asioista syntyy aina uusia ideoita ja niin se vaan pikku hiljaa alkaa loksahdella paikoilleen. Pitäisi vaan luottaa siihen, ettei kaikkea tarvitse olla tässä ja heti. Onneksi tänään saimme Hussojen mekot hyvälle pohjalle ja siitä saikin puhtia taas eteen päin kun tunsi onnistuneensa. Puvustus teettää meillä paljon töitä, mutta sen ohella pitäisi saada tehtyä myös sitä tärkeintä: roolityötä. Viimekertaisen läpimenon jälkeen jäi todella huono fiilis omasta tekemisestä ja tajusi myös kuinka paljon täytyy tehdä töitä näinä parina viikkona ennen ensi-iltaa. Loma tuli todella rarpeeseen, sillä aloin mennä jo täysin lukkoon oman itseni kanssa, kun tunsin olevani ihan hukassa roolityöni kanssa ja tuntui vaan etten tee tarpeeksi eikä mikään riitä itselleni. Tuntui, etten vaan löydä Hussoa itsestäni ja koska päässäni pyöri liikaa ajatuksia siitä etten osaa ja pitäisi tehdä enemmän ja miten pitäisi, niin sitten tulikin täysin seinä vastaan ja olin ihan tukossa. Mutta pienen hermoloman jälkeen tajusin, että eihän roolin pitänytkään siinä vaiheessa olla vielä "valmis". Lomalla saivat aivot nollautua ja akut latautua, joten nyt on taas helppo aloittaa harjoitukset avoimin mielin. Ahdistuneet ajatukset on korvautunut ajatuksilla siitä, että nyt aion hakea vielä vaan lisää sekä tehdä rutkasti töitä sen eteen, että voin tuntea antaneeni kaikkeni. Innolla odotan jo seuraavia Husson harjoituksia niin saa taas yrittää uudelleen ja pääsee tekemään sitä mistä nauttii: harjoittelemaan.
-Janna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti