Anna Liisa

Minun mielestäni jokainen ihminen on kiinnostava. On kiinnostava seurata leikkivää lasta. On kiinnostava seurata hedelmäpeliä pelaavaa vanhusta. On kiinnostava seurata vastarakastunutta paria tai kananmunia keittävää luokkatoveria.

Meistä näkee helposti ajatuksiemme kulun, vaikka emme sanoisi juuri mitään. Pelkkä liikkuminen ja pienet eleet kertovat paljon. Vaikka vastarakastuneet eivät sano mitään on heidän olemuksestaan ja liikkeestään helppo sanoa, että he ovat vastarakastuneita.

Me kaikki koemme arkielämässä tunteita. Suru, ikävä, ilo ja viha ovat meille kaikille tuttuja. Meidän jokaisen pitäisi olla näiden tunteiden asiantuntijoita. Jokainen meistä tietää miltä suru, ikävä, ilo ja viha tuntuvat kehossamme. Kaikki tietävät, mitä fysiologisia muutoksia erilaiset tunteet meissä aiheuttavat.

Ihminen on laumaeläin. Jokainen meistä on päivittäin jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Kommunikoimme toistemme kanssa sanattomasti joko tahattomasti tai tahallisesti. Jo pelkkä asento, pään nyökyttäminen, katsekontaktin ottaminen tai sen purkaminen kertovat paljon kahden ihmisen vuorovaikutuksen keveydestä tai sen kireydestä. Loppujen lopuksi sanoilla ei ole merkitystä, koska paljastamme itsestämme paljon tahattomasti. Monesti puhe on pelkkää ajatusten jatketta, mutta usein ajatus näkyy jo ennen puhetta.

Kaikki yllämainitut seikat voisivat hyvin olla minun havaintojani ihmisenä olemisesta. Ne ovat kuitenkin minun havaintojani näyttelijäntyöstä. Näytteleminen on ihmisenä olemista. Näytellessäni minä koen toisen ihmisen (näytelmän henkilön) elämää itseni kautta. Meissä kaikissa on ainekset tulla loistaviksi näyttelijöiksi, sillä me kaikki osaamme kokea elämää ja tunteita sekä olla ihmisiä. Sitähän me teemme joka ikinen päivä. Miksi maailma sitten ei ole pullollaan Juha Mujeen tai Esko Salmisen kaltaisia loistavia näyttelijöitä?

Miksi näyttelijäntyö on niin vaikeata, jos näytteleminen on ihmisenä olemista? Minusta tuntuu, että näyttelijäntyön tärkein elementti on läsnäolo. Me kaikki olemme läsnäolevia ja vaikutumme toisistamme tässä todellisuudessa. Näyttellessäni roolihenkilöä jätän tämän todellisuuden ja siirryn näytelmän maailmaan ja roolihenkilön saappaisiin. Yht'äkkiä ihmisenä oleminen ei olekaan niin helppoa.

Minun mielestäni avain onnistuneeseen suoritukseen näyttelijänä on näytelmän maailmaan uskominen. Näyttelijän täytyy ruveta elämään roolihenkilön elämää ja olla läsnä näytelmän todellisuudessa samalla intensiteetillä kuin omassa henkilökohtaisessa elämässään. Näin minä olen ymmärtänyt läsnäolon käsitteen. Vain tällä tavalla kananmunien keittäminen teatterin lavalla on yhtä mielenkiintoista seurattavaa kuin luokkatoveri keittämässä kananmunia Urkan keittiössä.


Tämän minä olen oppinut.

- Konsta